Haastattelussa kansainvälisen lajiliiton Niels ten Hagen

Suomi hakee vuoden 2020 EM-kisoja järjestettäväksi Helsinkiin. Me saimme haastatteluun kansainvälisen lajiliiton IPCH:n toisen varapuheenjohtajan ja kilpailutoiminnasta vastaavan Niels ten Hagenin.

 

Niels ten Hagen (Kuva: Facebook)

Kuka olet ja mikä on tarinasi spt-salibandyn parissa?

Olen Niels ten Hagen. Aloitin pelaamisen vuonna 1980 ja pelasin aktiivisesti 31 vuotta. Vuonna 2011 eläköidyin pelaajan roolista. Jo pelaajavuosieni aikana toimin valmentajana, joukkueenjohtajana, tuomarina, tuomarikouluttajana sekä olin kahden joukkueen perustajana Hollannissa. Maajoukkueessa olin vuodesta 2007 vuoteen 2010. Vuonna 2013 pääsin nauttimaan mukanaolosta sähköpyörätuolisalibandyn ylimmässä päätäntäelimessä Sports Executive Committeessa. Tuona vuonna minut valittiin vastaamaan kilpailusta, tapahtumista ja lajin kehityksestä. Toimin virallisena delegaattina useissa kilpailuissa ja tapahtumissa.

Mikä on asemasi lajin parissa tällä hetkellä, mitä teet?

Tällä hetkellä vastaan kilpailutoiminnasta ja toimin IPCH:n toisena varapuheenjohtana. Minut valittiin hallitukseen uudelleen viime äänestyksessä.

Mikä sinua motivoi ja saa tekemään töitä lajin parissa?

Sähköpyörätuolisalibandy on loistava laji, jonka täytyy raivata tiensä kohti valintaa paralympialajiksi. Se on pitkä tie, joka on täynnä haasteita. Sain pelaajana kokea niin monia mahtavia hetkiä lajin parissa. Tämän vuoksi tahdon auttaa lajia tällä matkalla kohti paralympialaisia

Miten sähköpyörätuolisalibandy on kehittynyt viimeisen 10 vuoden aikana ja miltä näyttävät mielestäsi seuraavat 10 vuotta?

Isoja askeleita on otettu. Jos mietimme, että alussa mukana oli vain muutama maa ja viimeisimmissä maailmanmestaruuskilpailuissa Italiassa mukana oli maita kolmelta eri mantereelta, näemme kuinka nopeasti spt-salibandy on kasvanut. Seuraavien 10 vuoden aikana toivon lajimme siten, että mukana on ainakin 24 eri maata ja yksi manner lisää. Tämä vaaditaan kansainvälisen paralympiakomitean kriteerien mukaan, jotta laji voisi päästä mukaan paralympialaisiin.

Mitkä ovat suurimmat haasteet lajin levittämisessä ympäri maailman?

Raha! Siitä ei ole epäilystäkään. Spt-salibandy on erittäin kallis laji. Ensinnäkin hyvät pelituolit maksavat mutta myös matkustuskustannukset kilpailuja varten vievät rahaa. Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä on se seikka, että tarvitaan paljon tukea ja avustajia, sillä spt-salibandyn harrastajat ovat suurimmaksi osaksi vaikeavammaisia.

Onko lajin pariin tulossa uusia maita?

Odotamme ja toivomme kovasti, että saamme muutaman vuoden sisään toivottaa tervetulleeksi maan Etelä-Amerikasta. Tämän lisäksi pidämme yhteyttä muutamien Afrikan ja Aasian valtioiden kanssa. Olisi todella hyödyksi, jos naapurimaat tukisivat toisiaan lajin kehittämisessä: esimerkiksi Australia tekee kovasti töitä saadakseen Uuden-Seelannin mukaan. He järjestävät ystävyysturnauksia ja kutsuvat naapureita mukaan turnauksiinsa. Suomi tekee samaa Viron ja Venäjän kanssa. Tällaiset toimenpiteet ovat arvostettavia ja todella hyödyllisiä lajin levittämisessä maailmalle.

Puhutaanpa Pohjoismaista! Suomi ja Tanska ovat vakiintuneita ja vahvoja maita sähköpyörätuolisalibandyn maailmassa. Miksi Norja tai vahva salibandymaa Ruotsi eivät ole mukana lajissamme? Miksei näiden maiden mukaansaamiseksi tehdä enemmän työtä?

Olemme olleet yhteydessä niin Ruotsin kuin Norjankin kanssa. Pääsyy on se, että näissä maissa pelataan aktiivisesti salibandya manuaalipyörätuoleilla. Olemme järjestäneet näytösotteluita suurten salibandytapahtumien yhteydessä, mutta toistaiseksi menestyksettä. Kilpailua syntyy myös lajien välillä, esimerkiksi sähköpyörätuolijalkapallon. Näissä maissa etäisyydet ovat myös suuria kilpailusarjojen järjestämistä ajatellen.

Millaisena sähköpyörätuolisalibandymaana näet Suomen?

Suomi on yksi lajmme kansainvälisen kehityksen “perustajaisistä”. Monet suomalaiset vapaaehtoiset ovat tehneet valtavasti töitä lajin kansainvälisen kehityksen eteen. Perusta kansainväliselle sähköpyörätuolisalibandylle luotiin Suomen ja Hollannin toimesta. Järjestäjä- ja päättäjätason lisäksi Suomi on aina ollut maailmanlistan kärkimaita. Suomi on yksi vahvoista maista. Jos minulta kysytään, on vain ajan kysymys ennen kuin Suomi voittaa kultaa.

Onko sinulla jotain hauskoja Suomeen liittyviä muistoja?

Olen pelannut muutamia pelejä Suomea vastaan ja ne olivat joka kerta todella kovia pelejä. Teknisesti ja taktisesti. Yksi muisto, joka tuli mieleeni, on ottelumme Suomea vastaan Italiassa vuonna 2010. Minun ja yhden suomalaispelaajan välillä tapahtui törmäys. Hän oli iso kaveri ja törmäyksemme oli aikamoinen pamaus. Käteni putosi joystickiltä, mutta peli vain jatkui. Yksi joukkueen avustajista juoksi kentälle ja laittoi käteni takaisin. Olin jo todella lähellä vaihtopenkkiä ja pallo oli kaukana. Tuomari näki tämän silmäkulmastaan ja antoi avustajalle samantien punaisen kortin. Tilanteesta puhutaan yhä. Se oli todella hauska tilanne, mutta avustaja joutui jättämään yhden pelin välistä.