↑ Palaa kohteeseen Maajoukkue

Uutiset

20.4.2014 Suomea MM-kilpailuissa edustava joukkue valittu

Maajoukkueen päävalmentaja Mika Saastamoinen julkisti menneellä viikolla MM-kilpailuihin lähtevän joukkueen. Mukana on vahvan kokemuksen lisäksi kaksi ensikertalaista. Suomen joukkue MM-kilpailuissa:

Atso Ahonen
Ella-Riikka Isometsä
Jorma Lehmus
Anni Mannelin
Petri Matikainen
Pyry Niemelä
Olli Palonen
Vesa Seppänen
Mika Vimpari
Antti Ämmänkoski

Mika Saastamoinen, päävalmentaja
Sanna Kalmari, joukkueenjohtaja

24.3.2013 Kohti Saksan MM-kisoja

Maajoukkue aloitti 16 kk:n rupeaman valmistautuessaan MM-kisoihin. Kisat pelataan siis Saksassa 2014. Ensimmäinen harjoitusviikonloppu sujui rennoissa merkeissä. Treenaaminen aloitettiin kevyesti, sillä pelaajien mielessä siintää tällä hetkellä enemmänkin huhtikuun SM-finaaliturnaus.

Valmentaja Mika Saastamoinen oli positiivisella mielellä harjoitusleirin alkaessa.

– Erittäin mukavaa aloittaa treenaaminen näin 9 kk:n jälkeen ja nähdä porukka taas kimpassa Tässä on nyt 16 kk aikaa harjoittaa joukkue iskukuntoon. Ensimmäisen leirin tarkoituksena ei ole miettiä mitään erikoista. Pelaajat nimittäin odottavat jo SM-finaaliturnausta. Tänä viikonloppuna keskitytään perustreeneihin ja yhdessäoloon.

Muutenkin leiriläiset olivat iloisia ja treenasivat mielellään. Pelaajat selvästi pitivät hauskaa. Muutama pelaaja puuttui

Viime vuoden Pajulahden EM-tuomisina oli pronssiset mitalit. Saavutus oli hieno, mutta nälkähän kasvaa syödessä. Seuraaviin kisoihin tavoite ei voi olla muuta kuin maailmanmestaruus.

– Pajulahden turnaus oli loistava. Olen huomannut suurta kehitystä vuoden 2010 Italian kisoista alkaen. Pajulahdessa pystyimme lyömään hallitsevan maailmanmestarin sekä haastamaan kestomenestyjä Hollannin. En lähtisi muuttamaan pelityyliämme. Hieman toki varioidaan taktiikoitamme, mutta peruspelimme on hallussa. Tarvitsemme myös lisää henkistä vahvuutta kirkastaaksemme mitaleidemme värin.

– Uutta haastetta tulevaan tuo kansainvälinen pelaajien pisteytys. Itsekään en vielä ole tarkasti perillä kaikista sääntömuutoksen nyansseista. Varmaa on kuitenkin, että meillä tulee olemaan pulaa ns. kahden pisteen pelaajista. Näitä 2-pisteen pelaajia edustaa todennäköisesti mm. Matikaisen Pete. Haaste sääntömuutos on kuitenkin muillekin maille, varsinkin Hollannille.

Paluun maajoukkueeseen tehneen, Helsinki Outsidersia edustava Petri ”Pete” Matikainen oli innoissaan uudesta mahdollisuudestaan.

– On erittäin loistavaa olla mukana taas!

Petelle ei jäänyt katkeruutta pudotessaan viime vuoden joukkueesta.

– Suomi menestyi kisoissa niin hyvin ettei minun panostani edes olisi tarvittu. Sain tästä vain lisää intoa ja halua näyttää taitoni jatkossa.

Pisteytyssysteemi on Peten mielestä ok. Hän pohti kuinka Hollanti ja Saksa selviytyy uudesta sääntömuutoksesta.

– Henkilökohtaisesti uusi sääntö saattaa jopa parantaa mahdollisuuksiani pääsyä lopulliseen kisajoukkueeseen, Pete naurahtaa.

Ensimmäinen leirikokoonpano:

Atso Ahonen, Helsinki Outsiders
Jorma Lehmus, Räiske Helsinki
Saila Luumi, Helsinki Outsiders
Anni Mannelin, Merikoski SBT, Oulu
Petri Matikainen, Helsinki Outsiders
Pyry Niemelä, Helsinki Outsiders
Olli Palonen, Helsinki Outsiders
Vesa Seppänen, Helsinki Outsiders
Antti Ämmänkoski, SB Vaasa

Harjoitusleiriltä olivat estyneet Markku Jansson, SB Vaasa ja Ella-Riikka Isometsä, Helsinki Outsiders.

Kuvia viikonlopulta löytyy täältä.

Video maajoukkueen treenauksesta

– Sampo Luumi

30.12.2012 Päävalmentajan pakina

268053_133696526711181_5430228_nSPT-salibandy on jopa vammaisurheilulajiksi melko nuori. Suomeen laji rantautui kaksikymmentä vuotta sitten ja innostuneiden lajipioneereiden ansioista ensimmäistä virallista Suomen mestaria juhlittiin jo vuonna 1998. Lajin tuoreuden ansioista SPT-salibandy on organisoitu erinomaisesti ja melko erikoisellakin tavalla. Lajia vie eteenpäin peräti kolme valtakunnallista keskusjärjestöä: VAU, Suomen salibandyliitto ja Lihastautiliitto. Vaun vastuu on perinteisesti ollut ennen kaikkea kansainvälinen toiminta ja lajimme kuuluu Vaun kautta kansainväliseen lajiliittoon. Suomi on ollut kansainvälisessä toiminnassa mukana jo 90-luvun loppupuolelta saakka. Varsinainen arvokisatoiminta alkoi komeasti maailmamestaruuskisoilla vuonna 2004 ja silloisia kisojahan isännöi Suomi. Kaiken kaikkiaan MM-kilpailuja on pidetty kaksi kertaa (2004 ja 2010) ja EM-kilpailut kolme kertaa (2005, 2008 ja 2012). Näistä isoista kisoista meillä on tuomisina EM- ja MM-pronssit.

Arvokisoihin valmistunut Suomen SPT-salibandymaajoukkue on usein ollut hyvin treenannut ja leiritetty. Pelaajien henkilökohtainen osaaminen ja taktiset kiemurat ovat olleet loistavasti hanskassa. Itse kisoissa kaikki ei ole aina onnistunutkaan kuin strömpsöössä; muutama keskieurooppalainen on aina livahtanut ohi.

Missä vika?

Eräs selitys saattaa olla meidän liian vähäinen kansainvälinen pelituntuma. Esimerkiksi ajanjaksolla 30.6.2005-30.4.2012 maajoukkue pelasi  10 maaottelua. Määrä on todella vähäinen lähes seitsemän vuoden perioodiin. Kansainvälinen otteluympäristö vaatii totuttelua. Tuomareilla on totutusta poikkeava vihellyslinja, ottelu kestää lähes tuplat kotoiseen sm-sarjamatsiin verrattuna, majoitus, ruoka, lämpötila ja peleihin valmistautuminen ”eivät olekaan niin kuin niiden pitäisi olla”. Ihmiset ovat erilaisia, joillekin olosuhde asiat vaikuttavat pelaamiseen tai tiiviinä joukkueena olemiseen hyvinkin negatiivisesti. Lajimme nykysääntöjen mukaan arvokisoissa tulee jokaiselle joukkueelle viisi peliä neljään päivään. Ottelutahti on siis tiivis, eikä merkityksettömiä matseja juurikaan synny ja sehän on tietysti asia, josta muutkin lajit voisivat ottaa oppia. Tiiviin rumpan kääntöpuoli on, että kovin kummoisia pelillisiä muutoksia ei pysty tai kannata tehdä. Joukkueen ja yksittäisen pelaajan on oltava kisoihin tultaessa valmis ottamaan vastaan koko se henkinen ja fyysinen rasitus, jota huipulle nouseminen vaatii.

Vuosi 2013 on maajoukkueelle arvokisojen suhteen välivuosi, mutta toiminnallisesti se ei sitä ole. Hyvän menestyksen ansiosta maajoukkueella on kohtuullisesti resursseja kansainvälisen tuntuman säilyttämiseen myös tänä vuonna. Ja maaotteluita pelaajat kehittyäkseen tarvitsevat. Suunnitelmissa on, että pääsisimme kahteen neljän maan turnaukseen keräämään arvokasta kokemusta ja oppia tulevaisuuden arvokisoja silmällä pitäen. Kaksi turnausta tarkoittaa kymmentä maaottelua. Ideana on pitää maajoukkuerinki pienenä ja matkustaa turnauksiin melko suppealla henkilömäärällä, jotta kustannukset saadaan pidettyä kurissa. Mukaan lähtevät pelaajat saavatkin sitten kunnolla peliaikaa ja vastuuta osakseen.

Toivottavasti tuolit kestävät.

Harjoitteluintoa!

t. Mika